Olga Manner os. Seger, myöhemmin Arjanne
1883 – 1937
HTY:n Naisosaston puheenjohtaja vuosina 1913–1916
Hänestä ei valitettavasti ole löytynyt valokuvaa.
Kuka Olga Manner oli?
Olga Manner oli osastomme puheenjohtaja 1913–1916. Mutta kuka hän oli? Jostain syystä en tiedä hänestä toisin kuin muista 1900 luvun alun puheenjohtajista kuten Ida Aalle-Teljosta, Fiina Pietikäisestä ja Sandra Lehtisestä. Kun taannoin Kansan Arkiston tilaisuudessa Matti Lackman esitteli kirjaansa ”Kullervo Manner, kumouksellisen muotokuva”, ehdin kysyä häneltä, oliko Olga Manner ehkä sukua Kullervolle.
Olga Manner oli Kullervon ensimmäinen vaimo. Lackman kertoi, että hän oli toimittaja, toimi naisliikkeessä ja oli oikea feministi. Hän oli syvällisemin perehtynyt työväenliikkeen aatteeseen kuin Kullervo Manner. Oikeastaan Kullervo oli Olgan kasvattama. Myöhemmin Kullervon toinen vaimo Hanna Malm oli myös feministi ja piti kiinni omista näkemyksistään niin, että joutui karkotetuksi ja vankileirille. Kummankin naisten loppuelämää hallitsi pettymys ja katkeruus. Kumpikin tuhoutui Stalinin vainoissa.
Olgan tausta oli erilainen kuin köyhistä oloista lähteneiden Idan, Fiinan ja Sandran, jotka eivät olleet juuri kouluja käyneet. Olga oli toimittaja. Lackmannin kirjasta käy ilmi, että Olgan veli oli varatuomari. Joten kotona on ollut varaa kouluttaa lapset. Mielenkiintoista olisi tietää enemmän Olgan taustasta, ja miten koulutettu nainen aikoinaan kiinnostui työväen aatemaailmasta. Olgan aloitteesta oli Porvoossa perustettu työväenyhdistyksen naisosasto, jonka puheenjohtaja Olga oli. Kun Olga valittiin naisosastomme puheenjohtajaksi 1913, hänellä oli jo kokemusta naistoiminnasta. Mitähän uusia ajatuksia Olga toi osastoomme ja miten hän sopeutui osastoon, jossa suurin osa oli työläistaustaisia naisia.
Olga oli muutenkin poikkeuksellinen nainen. Hän oli porvoolaisen Työläinen-lehden toimittaja. Päätoimittaja oli Kullervo Manner. Olga ja Kullervo olivat ns. susipari. Kullervo oli kirkkoherran poika Vampulasta, joten suhdetta ei katsottu hyvällä varsinkaan Kullervon suvun taholta. Pariskunnalla oli yhteinen työ ja koti Porvoon Sillanmäen kulmatalossa. Olga ja Kullervo virallistivat suhteensa 26.10.1908 Porvoon maistraatissa. Mannerit muuttivat Helsinkiin vuonna 1906, kun lehti oli Porvoossa mennyt konkurssiin. Kullervo pääsi jälleen toimittajaksi, nyt Työmieslehteen. Kullervosta oli tehty eduskuntaehdokas, ja hän tuli valituksi.
Olga Helsingin järjestötoiminnassa
Mitä Olga teki pariskunnan muutettua Helsinkiin? Kullervon urakehitys on nopeaa, mutta Olgan toiminnasta ei löydy kovin paljon viitteitä. Ikään kuin hän jäisi Kullervon varjoon. Tiedämme, että Olga on mukana naistoiminnassa, koska hän oli naisosaston puheenjohtaja. Todennäköisesti hän on ollut mukana osaston toiminnassa jo ennen sitäkin.
HTY:n Naisosaston historiikista voi poimia joitakin tietoja. Olga Manner oli valittu osaston puheenjohtajaksi Olga Kivekkään jälkeen vuonna 1913. Sinä vuonna osastolle oli aiheutunut paljon työtä, kun Ihanneliitto oli lakkautettu, ja toimintaa oli päätetty jatkaa sunnuntaikoulujen muodossa. Osasto ei saanut siihen kuitenkaan tiloja, joten toiminta oli lakkautettava.
Samana vuonna pidettiin myös vaalit, ja osaston ehdokkaina olivat Sandra Lehtinen ja Aura Kiiskinen, ja kumpikin tuli valituksi. Vaalityöt aiheuttavat kaikenlaista työtä, mutta toimintakertomuksen kirjoittajan mielestä ”toiminta on ollut laimeaa”?
Olga Manner oli valittu Naisliiton liittotoimikuntaan vuonna 1913 kuten myös Aura Kiiskinen, Miina Sillanpää, Emmi Huttunen, Ida Aalle-Teljo ja Augusta Nyberg (osastomme varapuheenjohtaja vuosina 1910–1914).
Osaston jäsenmäärä kasvoi nopeasti niin, että kun osastossa oli vuonna 1916 80 jäsentä, niin vuoden 1917 lopussa jäsenmäärä oli jo 475. Lisääntyneen jäsenmäärän vuoksi osasto sai vuonna 1917 yhdeksän edustajaa Työläisnaisliittoon. Heistä yksi oli Olga Manner, muut olivat Hilja Pärssinen, Emmi Huttunen, Mimmi Kanervo, Emmi Huttunen, Hilda Öberg, Anni Pöysä ja Lyyli Eronen. Vuoden 1917 puheenjohtajaa ei mainita historiikissa, mutta Ida Aalle-Teljon elämäkerrassa on mainita, että hän olisi ollut silloin HTY:n Naisosaston puheenjohtaja.
Tammikuussa 1918 valmistauduttiin Helsingissä tuleviin kunnallisvaaleihin, ja naisosastojen johtokunnat yhteisessä kokouksessaan valitsivat edustajat vaalilautakuntiin. Perustettuun kunnalliseen neuvontatoimistoon valittiin naisten edustajaksi Hilja Pärssinen ja hänen varajäsenekseen Olga Manner. Noina vuosina Olga on siis ainakin naistoiminnassa aktiivinen.
Pieniä vihjeitä Olgan jaksamisesta voi lukea kirjeenvaihdosta. Mannerin elämäkerrassa kerrotaan Kullervon kirjoittaneen vanhemmilleen vuonna 1915, että Olga on Kirvun luonnonparantalossa hermojaan parantamassa. Välit Kullervon vanhempiin olivat ilmeisesti parantuneet, kun Kullervo ja Olga myöhemmin viipyvät Vampulan pappilassa kaksi viikkoa ja mukana on Olgan veljenpoika, joka on heillä kasvattina. Olisi mielenkiintoista tietää, mikä on saanut Olgan mielen järkkymään, mikä on hänet uuvuttanut. Olga oli osastomme puheenjohtaja vuosina 1913–1916. Vertailukohteena voi pitää Ida Ahlstedtin kokemaa ”hermojärkytystä ” työuupumuksen vuoksi ja toistamiseen hänen jouduttuaan kotonaan santarmien väkivallan kohteeksi.
Olgan asenne kansalaissotaan?
Seuraavan kerran löydän Olgan nimen Kullervo Mannerin elämäkerrasta vasta vuonna 1918. Kullervon ura on nopeassa nousussa. Kapinaan nousseet olivat asettaneet oman hallituksen, Suomen kansanvaltuuskunnan. Punaiset julistivat Työmieslehdessä 19.1.1918, että Suomen kansan valtuuskunta oli maan vallankumoushallitus.
Sen puheenjohtajaksi eli pääministeriksi valittiin Kullervo Manner. Sisällissodan loppuvaiheessa, kun häviö oli jo näkyvissä, Kullervo julistettiin ylipäälliköksi sisäpoliittisissa asioissa ja punakaartin johdossa 10.4.1918. Hän sai siis diktaattorin valtuudet. Mitähän ajatuksia Olgalla oli diktaattorin vaimona, ja mitä hän ajatteli feministinä kansanvaltuuston kokoonpanosta, jossa oli alkuvaiheessa 40 miestä, ja vasta sodan loppuvaiheessa siihen hyväksyttiin kaksi naista, Hilja Pärssinen ja Hanna Karhinen. Olga oli valittu Sosialidemokraattisen Naisliiton nimeämänä pääneuvoston varajäseneksi. Pääneuvosto oli puolueneuvoston asettama elin, jonka tehtävänä oli säätää uusia lakeja. Hanna Malm, Kullervon tuleva toinen vaimo, pääsi Työväen Pääneuvoston sisäasiainosaston sihteeriksi.
Naisliikkeen aktiivit kuten Ida olivat vastustaneet naisten osallistumista Punakaartien aseelliseen toimintaan, johon nyt sodan loppuvaiheessa alettiin ottaa mukaan naisiakin. Olga oli Punakaartin ylipäällikön vaimo, ja olisi mielenkiintoista tietää, miten hän asiaan suhtautui. Syntyikö tästä asiasta osastossa ristiriitoja?
Poliittisena pakolaisena Neuvosto-Venäjällä
Mannerit pakenevat viime hetkillä sisällissotaa Neuvosto-Venäjälle. Kullervo piti sodan loppuvaiheessa ja punaisten häviön jo häämöttäessä ylipäällikkönä työhuonetta Viipurin linnassa. Hän oli epäröinyt lähteä, mutta naisten painotuksesta pakenee lopulta. Olivatko he yhdessä pakomatkalla, vai oliko Olga jo lähtenyt aiemmin?
Samaan aikaan kun Ida Aalle-Teljo valmistautuu Kotkassa vappupuheen pitoon 1918, Mannerit ovat junamatkalle Moskovaan vappujuhliin seuranaan mm. Otto-Ville Kuusinen ja Arjanne (Olgan veli) rouvineen.
Syksyllä 1918 Venäjälle paenneet punaiset perustavat jo uutta vallankumouksellista puoluetta Suomea varten. Puolueen ohjelmasta on kaksi eri linjausta ”pietarilainen” ja ”moskovalainen”. Kuusinen oli laatinut ”moskovalaisen” ja ”pietarilainen” on Jukka Rahjan käsialaa. Kuusisen teesit hyväksyttiin 29.8. ja Kullervo ja Olga äänestivät Kuusisen teesien puolesta. Vähemmistöön jääneet olivat ammattiyhdistysmiehiä. Puolueen nimeksi tuli Suomen Kommunistinen Puolue. Tässä perustavassa kokouksessa oli Mannerin pariskunnan kanssa myös Sandra ja Juho Kusti Lehtinen.
Suomalaiset alkoivat pian tajuta, että todellisuus ei vastannut suuria odotuksia. Pettymys aiheutti suomalaisten kesken kaunaisuutta ja ilmiantoja. Keskinäinen valtataistelu johti 31.8.1920 ns. Kuusisen klubin murhiin. Joukko suomalaisia oli kokoontunut ns. Kuusisen klubille kuuntelemaan Jukka Rahjan alustusta, kun joukko punaupseereita Aku Paasi johtajanaan tunkeutui kokoukseen. Hän julisti kuoleman tuomion johtajille, jonka jälkeen alkoi silmitön ampuminen.
Olga Manner tuli kokoukseen myöhässä, ja saa kuulla syytteet miehensä toiminnasta. Punaupseerit olivat katkeria, sillä heidät on erotettu puolueesta, vaikka he pitivät itseään todellisina kommunisteina. Aura Kiiskinen puolustaa Manneria ja Aura ja Olga ovat vähällä tulla itsekin ammutuiksi. Kullervo Manner, Otto-Ville Kuusinen ja Eino Rahja olivat myös tappolistalla, mutta pelastuivat, kun eivät olleet paikalla. Tapauksen johdota kahdeksan ruumista lojuu lattialla. Ampujat teloitetaan myöhemmin.
Olgan toimittajaurasta joitakin huomioita
Olga oli porvoolaisen Työläinen-lehden toimittaja, mutta tämä lehti teki konkurssin ja Mannerit muuttivat Helsinkiin. Tiedetään, että Kullervo sai toimittajan paikan Työmies-lehdessä, entä Olga? Millaisia juttuja hän kirjoitti, ja näkyikö kirjoituksissa Olgan feministiset painotukset?
Neuvosto-Venäjällä Olga kirjoitti mm. Vapaus-lehteen. Muutkin pakolaisnaiset kirjoittivat Venäjällä ilmestyviin sanoma- ja aikakauslehtiin, ja avustivat myös Suomessa ilmestyviä lehtiä. Tiedetään, että Olga kirjoitti kaksi kerta kuussa erityisesti naisille suunnatuille sivuille Vapaus- lehteen, silloin kun Lyyli Latukka oli lehden vakinainen toimittaja. Olgan tehtävänä oli koota satunnaisten avustajien kanssa naisten sivut.
Suomessa Työläisnaisessa julkaistiin 1920-luvun alkupuolella Neuvosto-Venäjälle paenneiden suomalaisten kirjoituksia ja samoin 1920-luvun lopulla Työläis- ja talonpoikaisnaisten lehden avustajakuntaan kuului Neuvostoliitossa asuneita kuten Olga Manner, Hanna Malm, Aino Kuusinen, Aura Kiiskinen ja Lyyli Latukka. Kullervo Mannerin toinen vaimo, Hanna Malm, kirjoitti myös nimimerkillä Mutteri.
Aleksandra Kollontain mielipiteet ja jotkut kirjat herättivät valtavaa huomiota 1920-luvulla. Olga Manner ja useimmat suomalaiset naisliikkeen aktiivit eivät hyväksyneet Kollontain vapaan rakkauden teesejä. Olga piikitteli, että ns. ”vesilasi-teoria” oli kyllä miehille mieleen, mutta naiset eivät sitä kannata. Hän kirjoitti, että varsinkin työväenliikkeen johdossa olevat miehet, olivat omaksuneet opin hyvin, ja että oli menossa suoranainen ”vaimojen vaihtoviikko”. Elina Kataisen kirjassa ”Vapaus, tasa-arvo ja toverillinen rakkaus” lainataan Olga Mannerin kirjoittamaksi oletettua tekstiä (s.213–214).
Kollontain kirjaa oli ruodittu usean viikon ajan, kun Olgan teksti julkaistaan lehdessä. Siinä hän on lainannut sitä kohtaa, jossa Kollontai arvelee, että miehen ja naisen välille tulevaisuudessa muodostuu ”toverillinen ja sydämellinen liitto kahden vapaan ja itsenäisen, työtätekevän, yhdenarvoisen, kommunistisen yhteiskunnan jäsenten kesken”. Omaa lukukokemustaan Olga kuvasi vapauttavaksi, ja viittasi vielä tekstin loppulauseeseen. ”Kirjan luettuani tuntuu, että tuo uusi, joka on tulemassa, ei ole enää tuntematonta ja pelottavaa, vaan on toivottu, josta ihmiskunta on vuosisatoja uneksinut.” Toisaalta Olga oli arvostellut kovin sanoin Kollontain vapaan rakkauden teesejä, ja oli tuominnut teesit täysin (Lackman).
Unelmat romahtavat
Monen unelmat romahtivat Neuvosto-Venäjällä. Pakolaiset näkivät arjessaan, että ihanneyhteiskunnassa ei täällä eletty. Olosuhteita ei lojaalisuussyistä kuitenkaan arvosteltu. Toivottiin kai, että nyt eletään jonkunlaisessa välivaiheessa, joka muuttuisi ennen pitkää paremmaksi. Mutta lojaalisuutta pidettiin yllä myös pakkokeinoin. Ihmiset pidettiin hiljaisina kontrollikomiteoin. Aika ajoin pidettiin kuulusteluja, joissa mitattiin aatteellista vahvuutta. Pakolaisten kesken syntyi pelottava keskinäisten ilmiantojen ja panettelujen verkosto. Nyt ei elettykään tasa-arvoisten ihmisten keskuudessa. Olga Manner uskalsi olla kriittinen ja arvosteli sitä, että omassa keskuudessakin näkyi eriarvoisuus ja pikkuporvarilliset elämäntavat.
Olga Manner oli varmaan pettynyt siihen, että vallitseva yhteiskunta oli niin toista mitä hän oli odottanut. Sisällissodan jaloista oli paettu Neuvosto-Venäjälle, josta oli luotu kuvitelma ihanneyhteiskunnasta. Olga koki omassa elämässäänkin toisenkin järkytyksen, kun Kullervo Manner oli hakenut avioeron, eikä hänelle oltu siitä mitään kerrottu. Ero oli jo oikeuden vahvistamakin. Kullervo oli löytänyt uuden ”rakkauden”, Hanna Malmin.
Kullervon ja Olgan avioliitto oli alkanut onnellisena, ja Olga oli auttanut Kullervoa urallaan. Kullervo ei ollut kovin hyvin perillä työväenliikkeen aatemaailmasta ja arvioitiin Olgan hänet siihen perehdyttäneen. Olga tuntuu jääneen taustalle Kullervon uran nopeasti noustessa. Olisiko hän ilman Kullervoa voinut paremmin kehittyä toimittajana ja poliittisena toimijana. Oliko hän uhrautunut Kullervon uran tähden? Hanna Malm sen sijaan oli voinut luoda omaa uraansa, ja häntä oli nostettu tärkeisiin tehtäviin. Olga oli todella katkera ja kostonhaluinenkin Hannan suhteen. Ehkä Olga tunsi itsensä hyväksikäytetyksi.
Katkera ja pettynyt Olga Manner
Olga ei ollut hiljaa. Hän oli toimittaja, jolla oli sana hallussaan. Hän osasi myös kirjoittaa ja uhkasi lähettää lehtiin kirjoituksia, jotka romuttaisivat sitä ihanteellista julkisuuskuvaa, joka vallitsi Kullervosta ja muistakin johtomiehistä. Kullervo tuntui erityisesti pelkäävän, mitä hänestä ajateltaisiin Suomessa, jos Olga saisi siellä kirjoituksiaan julkaistuiksi. Hän kirjoittaa ”kontrollikomitealle”, että Olga olisi saatava hiljenemään, sillä Olga kirjoituksillaan vahingoittaisi puoluetta. Mielenkiintoista, miten Kullervo ikään kuin asettuu uhrin rooliin ja vetoaa puolueen vahingoittuvan Olgan toiminnasta, vaikka en voi välttyä ajatukselta, että Kullervo ajattelee tässä omaa mainettaan. Kullervo on hyvin huolissaan siitä, että Olga yrittää päästä Suomeen, ja siellä kertoo puolueen asioista, ja voisi paljastaa salaisia asioita varsinkin puolueen alkuajoista. Hän on jopa selvittänyt, että Olgan ystävätär on kohta lähtemässä Suomeen, ja Olga voisi hänen kauttaan lähettää kirjeen Suomeen. Olgalla on myös epäilyttävää tietoa Hanna Malmin menneisyydestä, ja hän on uhannut panna huhuja liikkeelle. Olga oli kirjoittanut, että mitähän mieltä oltaisiin ”vanhojen tovereiden elämänmuutoksesta” kun vaimojen vaihdettiin kuin muotivirtauksena.
Kullervo ei ymmärrä lainkaan Olgan katkeruutta. Hän piti Olgan toimia osoituksena pikkuporvarillisuudesta, kun Olga ei ahdistuksessaan kyennyt hillitsemään itseään, kun Kullervo ryhtyi ”toveruuteen” Hannan kanssa. Entinen vaimo teki tekosiaan ”osaltaan mustasukkaisuuden aiheuttamassa äärimmäisessä hermostuneisuudessa” ja yritti mustamaalata Kullervoa aina tilaisuuden tullen. Nämä Kullervon melkein psykologiset selitykset huvittaisivat, jolleivät osattaisi täydellistä kylmyyttä ja laskelmointia oman asemansa säilyttämiseksi. Kullervo ei ollenkaan ymmärrä, että Olga vaatisi häntä edesvastuuseen.
Olga joutuikin toverituomioistuimeen, jossa hänet hiljennettiin. Hän lupasi, ettei lähetä tietoja Suomeen, eikä Suomeen lähtevä ystävä vie kirjettä mukanaan.
Olga otti eron hyvin raskaasti. Häntä loukkasi, että hän sai tiedon erosta huhujen kautta, ja Kullervo lähetti hänelle tuomioistuimen päätöksen vasta Olgan tivatessa sitä Kullervolta. Olga yritti itsemurhaa. Hän otti yksitoista annosta veronaalipulveria, mutta hänet ehdittiin toimittaa sairaalaan ja pelastaa. Mannerilta ei myötätuntoa riittänyt, vaan hänhän piti tekoa mustasukkaisuuden aiheuttamana häiriötilana ja tarkoituksena vahingoittaa Mannerin mainetta.
Kullervo oli syyttänyt Olgaa pikkuporvarillisuudesta. Tosiasiassa Kullervo itse osoitti sitä elämäntavoissaan. Hän teetti vaatteensa räätälillä, ja niitä salakuljetettiin Ruotsista. Myöhemmin hän alkoi käyttää keppiä. Hänellä oli jonkun aikaa palvelijatar.
Myöhemmin Olga kirjoitti Mannerille katkeroituneena, kun Hanna Malmia oltiin nostamassa puolueen johtoon, aikooko Kullervo tukea Hannaa tässä. Olga oli valmis tekemään paljastuksia Hannan menneisyydestä. Oliko Kullervo koskaan tukenut Olgaa tämän uralla, vai oliko Olga pikemminkin joutunut jäämään taustalle.
Olga Manner uskalsi kritikoida Neuvosto-Venäjän oloja. Tasa-arvo ei toteutunut. Hän näki, että tässä unelmien yhteiskunnassa oli ns. etujoukko, joka eli helpompaa elämää kuin tavallinen kansa. Hän kirjoitti vuonna 1925 entiselle miehelleen, että ”vaikka eletään työläisten yhteiskunnassa, kaikki – Kullervo ja hänkin (Olga) viettivät kuitenkin ilmiselvää pikkuporvarillista elämää ja nauttivat sen suomista eduista. Todellisuudessa he olivat pikkuporvarillisia ihmisiä, jotka vain harrastivat neuvostoyhteiskunnan rakentamista ja kommunistista politiikkaa. Puoluetehtäviin kivunneet nuoret miehet olivat etääntyneet kauaksi proletaarista. He ajelevat puolueen autoilla, pukeutuvat tyylikkäästi ja elivät muutenkin pikkuporvarillisessa kuplassa”.
Ehkä tämä Olgan kirje oli myös pieni piikki Kullervolle, jonka pikkuporvarillisuus näkyi räätälin tekemissä vaatteissa Neuvosto-Venäjälläkin, jossa tavallinen kansa eli vaatimattomasti, puutteessakin. Hän piti itseään sivistyneistöön kuuluvana, ja piti välimatkaa rahvaaseen. Se näkyi mm. hänen kielikuvissaan. (Lackman).
Olga Mannerista ei kuulunut tämän jälkeen enää mitään. Tietojen mukaan hän elätti itsensä kielenkääntäjänä ja propagandistina Hän julkaisi pari kirjasta ja asui ainakin vielä 1938 Leningradissa, mutta katosi myöhemmin. Hän lupasi kirjassaan Talonpoikaisnainen kollektivismin rintamaan (1930) vapauttaa kolhoosinaisen lastenhoidosta, ruuanlaitosta ja pyykinpesusta, joiden vuoksi hän ennenaikaisesti vanhenee ja surkastuu. Kääntäjänä hän kiinnostui mm. Pushkinin ”Valittujen teosten” suomentamisesta.
Olga Mannerin (1883–1937?) elämän päätymisen vuosiluvun lopussa on kysymysmerkki. Hän katoaa Stalinin vainoissa niin kuin moni muukin. Olgan elämässä on monia muitakin kysymysmerkkejä. Historiakirjoissa on hänestä vähän viitteitä. Hän on sivuhenkilö Kullervo Mannerin elämässä. Hänen nimensä esiintyy järjestöjen johtoelimissä, mutta hän ei kuitenkaan etene urallaan kuten Hanna Malm, Kullervon toinen vaimo. Olga jää jotenkin varjoksi. Eniten hänestä kerrotaan Kullervon ja Olgan avioeroon liittyen. Katkeran sävyiset kirjeet kertovat pettymyksestä ja vihasta. Olgaa ei ole petetty vain avioliitossaan. Nuorena naisena hän on ollut sosialismista innostunut toimittaja. Neuvosto-Venäjällä hänen unelmansa murenevat. Omassa toveripiirissä hän näkee, että tasa-arvoisuus ei toteudu. Katkerassa kirjeessään hän kirjoittaa, miten jotkut kahmivat itselleen etuja ja elävät pikkuporvarillisesti. Keskinäiset paljastukset ja ilmiannot kontrollikomitealle kertovat hirvittävästä ihmisten valvonnasta, pelosta ja turvattomuudesta. Olgan elämästä jää onneton ja surullinen kuva. Olgasta ei löydy kunnollista valokuvaa. Mannerin elämäkerrassa ei ole edes pariskunnan hääkuvaa. Yksi kuva kuitenkin on, joka on ajoitettu vuosiin 1906–08. Siinä seurue, miehet koko puvuissaan ja kravatit kaulassa, naiset pitkissä hameissaan istuvat Seurasaareen kalliolla. Kullervo seisoo toisella reunalla tyylikkäänä valkoisessa takissa ja hatussaan ja Olgan erotan kahvipannu kädessään toisella reunalla kaatamassa kahvia. Kuva on valokuvaajan tekemä asetelma, mutta kuitenkin ajattelen sitä kesäisenä onnellisena hetkenä Olgan elämässä.
Olgan elämässä olisi paljon selvitettävää, toivottavasti joku vielä tarttuu haasteeseen ja kertoo jälkipolville mitä Olga meille olisi halunnut kertoa.
Lähdeteokset:
Matti Lackman: Kullervo Manner (2017)
Marja Lähteenmäki: Vuosisadan naisliike, Naiset ja sosialidemokratia 1900-luvun Suomessa; Hakapaino 2000 Helsinki
Marja Lähteenmäki: Mahdollisuuksien aika, Työläisnaiset ja yhteiskunnan muutos 1910.1930 luvun Suomessa; Suomen Historiallinen seura; Helsinki 1995
HTY:n Naisosaston historiikki: Kaarina Lyytikäinen 1973
*****
Huhtikuussa 2018
Pirkko Kaskikorpi