Edla Peltola (os. Mäkinen)
13.6.1884 – 3.4.1970
HTY:n Naisosaston puheenjohtaja vuosina 1920–21, 1945–46, 1947–49
Edla Peltola etsii kansalaissodassa kadonnutta miestään keväällä 1918
Toukokuussa 1918 Edla Peltola on saanut kuulla, että Snellmannin kentälle on tuotu vangiksi otettuja punakaartilaisia. Edla on huolissaan. Hän ei ole kuullut pitkään aikaan miehestään eikä veljestään. Edlan miliisinä toiminut mies oli saanut komennon Tampereelle, mutta siellä punaiset olivat jo häviöllä. Edla pyytää siskoaan katsomaan Snellmannin kentälle, mutta sieltä vangit oli jo viety eteenpäin.
Edla ei tiedä, että onko mies elossa ja missä. Hän tietää, että Taka-Töölöön ns. Koleraparakeille on kerätty kuolleiden punakaartilaisten ruumiita. Edlan kertomus, miten hän etsii vainajien joukosta omaisiaan, koskettaa. ”Siellä oli monta sataa ammuttua punakaartilaista hiekkapolun varteen laitettuna. Niitten rinnan päälle, toisille otsan päälle oli laitettu jäsenkirja, kellä oli. Mutta eihän kaikilla jäsenkirjaa ollut.” Miestään eikä veljeään Edla ei tästä joukosta löytänyt.
Edlaa järkyttää näky, miten punaisten ruumiita on häpäisty. ”Sitten oli yksi semmonen, jota sanotaan ”makki” vai mikä se oli, missä oli semmonen pisuaari ja missä miehet istuvatten ja sinne oli kaksi ruumista viety ja ne oli pantu suullaan vastakkain ja siinä välissä oli tommonen elävä kasa, minkä ihminen tekee. Niin se jäi niin kauhiasti minun mieleen.” Edla näkee, että ”punaisia oli ammuttu räjähtävillä kuulilla, niin että takapuoli oli pois”.
Kun Edla on arvostellut näkemäänsä, yksi vartijoista, ”Pöyrin koululainen” käy Edlaan kiinni ja nimittelee häntä punakaartin sussuksi ja ryssän sussuksi ja uhkaa toimittaa Edlan Suomenlinnaan. Vartija tönäisee Edlaa niin, että hän kaatuu ja lyö päänsä kallioon (Edlan muistelmat Kansan Arkistossa). Edla palaa hiljaa kotiin. Kolmen päivän päästä talossa tehdään tarkastus. Kotiin tulee kolme miestä kiväärit selässä ja tivaavat, missä hänen miehensä ja veljensä ovat. Miehet vetävät tuhkatkin pesästä ja pistelevät patjat niillä pistimillään. Huoneessa on Edlan sairas poika.
Edla saa tiedon, että mies on Tammisaaressa. Edla ei kykene lähettämään ruokaa, kun Helsingissä kärsitään nälkää, ja sairas poika tarvitsee sen vähän mitä voi elintarvikekortilla saada. Edla saa Tammisaaresta pastorilta kirjeen, että mies on kuolemaisillaan. Edla matkustaa sinne 6.6.1918. Hän on saanut tuttavilta kerättyä hieman leipää ja voita. Vankileirille ei ollut helppo päästä, kun vartijat estelevät. Edla kuitenkin näkee miehensä ja saa annettua pakettinsa. Miestä oli vaikea tuntea, sillä mies oli niin pöhöttynyt ja musta kasvoiltaan. Mitään he eivät voineet puhua vartijoiden seuratessa. Edla näkee, miten puista on kaikki kaarnat revitty niin korkealta kuin miehet ovat ylettyneet.
Edla kirjoittaa isälleen ja matkustaa poikansa kanssa Sysmään. Siellä ei ole ruoasta pulaa kuten kaupungissa, ja Edla voi lähettää miehelleen pari pakettia. Syksyllä Edla palaa kaupunkiin, kun kuulee, että armahduslain perusteella aletaan vapauttaa vankeja. Jouluaattona Edlan mies palaa kotiin.
Edlan taustaa
Edla on tullut maalta kaupunkiin parikymppisenä. Niihin aikoihin käytiin äänioikeustaistelua, eli vuoden 1904 tienoilla. Edla kertoo tulleensa mukaan toimintaan ns. vanhan torpan aikana, joka sijaitsi Yrjönkadulla. Edla näkee miten Siltasaareen aletaan louhia perustaa uudelle työväentalolle. Kun se valmistuu, hän sitä hieman vierastaa, kun se on niin palatsimainen. Vanha torppa oli hänestä kodikkaampi. Edla on kuulunut työväentalon palveluskuntaan, ja sitä kautta hän on liittynyt Miina Sillanpään ”piikakomiteaan”.
Edla on tullut varhain mukaan HTY:n Naisosaston toimintaan, ja hän kertoo olleensa HTY:n Naisosaston 10-vuotisjuhlassa Balderin salissa, jossa Miina Sillanpää ja Ida Aalle-Teljo olivat puhuneet. Hän käy puhujaseurassa ja ilmeisesti siinä kehittyykin, sillä hän alkaa saada tehtäviä ja häntä pyydetään opettamaan muitakin. Sandran, Fiinan tai Idan tapaan hän ei tee puhujamatkoja, niistä hän ei ainakaan mainitse. Hänen muistelmissaan on mielenkiintoinen tapahtuma puhujaseurassa, kun Otto-Ville Kuusinen ja Kullervo Manner kiistelevät siitä, onko Otto-Ville sanonut, ettei sillä ole väliä, onko työmiehen akka järjestössä vai ei. Otto-Ville väittää, ettei hän ole semmoista sanonut, ja siitä äänestetään!
Joulukuussa 1918 naiset ovat taas koolla, hajaannuksen siemeniä kylvetään
Edla kertoo, että miten nopeasti kansalaissodan jälkeen naiset olivat liikkeellä. Jo joulukuun lopulla naiset kokoontuivat HTY:n talon kellarissa, jota kamiinalla lämmitettiin. Monet aktiivit olivat vielä vankilassa kuten Hilda Seppälä ja Ida Aalle-Teljo. Suuntariidat olivat jo levinneet. Luokkasodan syistä ja seurauksista väitellään. Vasemmistolaisempi radikaali suuntaus voimistuu ja saa kannattajia. Naisosastoon virtaa uusia jäseniä.
Edla kertoo, että jo 1919 oli hänet kutsuttu maanalaiseen kokoukseen ja että 1920-luvulla maanalainen vasemmistolainen liike alkoi vahvistua ja saada julkisuutta. Siitä kehittyi Sosialistinen työväenpuolue. Edla kertoo, että naisosaston johtokunnan jäsenet alkoivat vaatia eroa sosialidemokraattisesta puolueesta, kun se koko osasto kuului sosialidemokraatteihin. Edla oli hieman estellyt, mutta kun enemmistö oli eroamisen kannalla ja kun tietty määrä vaatii koolle kutsumista, niin silloin täytyy ”käskeä osasto koolle päättämään asioista, vaikka kesken vuoden.”
Vuonna 1920 päätettiin erota sosialidemokraattisesta puolueesta. ”Minut pantiin sitten puheenjohtajaksi, mutta enhän minä ollut mikään valittu enkä muuta, mutta mielipiteiden perusteella, enkä minä osannut oikeastaan johtaa. Niiden Miina Sillanpää ja Martta Salmela-Järvinen meni johtamaan. Mutta äänestys oli niin suuri, että vaati lippuäänestyksen. Niin 15 oli sellaisia, jotka vaativat, että se edelleen kuuluu sosialidemokraatteihin, mutta meitä oli yli 300 siinä A-salissa ja kaikki äänestivät, että erotaan.”
Edla kertoo, että hänet sitten heti valittiin puheenjohtajaksi. HTY:n Naisosasto liittyi Sosialistiseen Työväenpuolueeseen. Edla tuli valituksi myös puolueen johtoon.
Edla joutui vuosien ajan piileksimään, koska oli kielletyn sosialistisen puolueen toimikunnassa. ”Ohranat eivät tavanneet minua puoluetoimikunnassa vangitsemishetkellä, joten jouduin menemään maan alle.” Edla kertoo aluksi piileksineensä vaatturi Hyrskeen luona, jonka vaimo oli HTY:n Naisosaston aktiivi. Sitten hän asui muutaman kuukauden Riihimäellä Hannes Mannisen sukulaisissa ja kertoo, että hän piileksi myös jonkun toisen henkilön nimissä (insinöörskänä), niin että mies maksoi Edlan asumisesta. Edlan muistelmissa on hieman epämääräiseksi jäänyt lause, että mies sanoo Edlan majoittamisen tulevan liian kalliiksi.
Tämä Edlan elämänvaihe on jäänyt hieman sekavaksi. Jäin miettimään, missä mies tänä aikana asuu, ja missä on Edlan poika, joka kansalaissodan aikana on sairas. Edlan papereissa on todistus keskikoulun suorittamisesta niinä vuosina, jolloin hän pakoilee. Edlan muistelmissa on myös maininta, että naisille opetettiin sidontaa, jos ”tulee jonkunlainen taistelu tai ei”. Tämän hän muisteli tapahtuneen jo ennen luokkasodan alkua, ehkä vuonna 1916. Jäin arvelemaan, olisiko Edla ollut sanitääri, mutta siitä en ole saanut mitään varmuutta.
Edla Peltolan rooli on kiinnostanut tutkijoita, kuten Maria Lähteenmäkeä. HTY:n Naisosaston historiikissa on kuva, jossa Edla Peltola on matkalla Moskovaan internationaalin kokoukseen. Kuvassa on kaksi naista, joiden sanotaan olevan Edlan saattajia. Maria Lähteenmäki on pitänyt Edla Peltolaa esimerkkinä naisliiton sisäisistä erimielisyyksistä. (Maria Lähteenmäki, ”Mahdollisuuksien aika” 1995, 183–184). Hän arvioi, että Edla yritti ns. jyrkemmän siiven kannattajana matkustaa Neuvosto-Venäjälle laittomasti 1921 kesäkuussa pidettävään kommunistisen puolueen ns. kolmannen internationaalin kokoukseen Rosa Sillanpään kanssa, joka oli puoluetoimiston työntekijä. Naiset eivät onnistuneet rajan ylityksessä ja heidät pidätettiin. He joutuivat Etsivän Keskuspoliisin kuulusteluihin. Heitä syytettiin kommunistisiksi agitaattoreiksi.
Edla kertoo itse muistelmissaan, että kuulustelija oli lyönyt häntä kepillä, mutta Rosa oli säästynyt, kun oli raskaana. Naiset selittivät olevansa matkalla Sosialidemokraattisen Naisliiton edustajina Moskovan kongressiin. Kuulustelijat väittivät heidän olevan matkalla Pietariin SKP:n puoluekokoukseen. Naisten selitykset muuttuivat, ja olivat sen verran ristiriitaisia, etteivät EK:n tutkijat voineet näyttää epäilyjä toteen, ja heidät vapautettiin. Lähteenmäki kuitenkin pitää todennäköisenä, että naiset ovat puolueen tehtävissä, sillä Elin Fagerholm, naisliiton puheenjohtaja ja vasemmistososialisti kieltää jyrkästi, että naisliitto on lähettänyt heidät.
HTY:n Naisosasto ”herätetään” heti sodan jälkeen 1945
Edla Peltola kertoo, miten osaston ”vanhat” alkoivat taas kokoontua ja halusivat elvyttää vanhan rakkaan osastonsa. Edla pantiin asialle. Kokous pidettiin Työväentalon salissa ja osasto perustettiin uudelleen. Edla valittiin puheenjohtajaksi ja johtokunta nimettiin. Kun Edla menee yhdistysrekisteriin viemään papereita, siellä sanotaan, että ”Täällähän se osasto on täysissä voimissaan ja Edla Peltola on puheenjohtaja.”
Lähdeteokset: Edla Peltolan muistelmat Kansan Arkistossa
HTY:n Naisosaston historiikki: Kaarina Lyytikäinen, 1973
Lähteenmäki, Maria: Mahdollisuuksien aika, 1955
*****
Huhtikuussa 2018
Pirkko Kaskikorpi